Posted on

Silkkiuikkujen perheonnea

Toukokuun lopulla ihmettelin silkkiuikkujen myöhäistä soidinta ja parittelua. Ruovikko kasvoi pesälautan ympärilä nopeasti, joten en pystynyt seuraamaan pesinnän etenemistä tai mahdollista tuhoutumista. Hyvinhän hommassa lopulta näköjään kävi: uikkupariskunnalla oli heinäkuun alkupuoliskolla kaksi hiljattain kuoriutunutta poikasta.

Muutamana heinäkuun iltana ja hyvin varhaisena aamuna seurailin uikkuperheen touhuja mukavissa valoissa lähellä pesintäruovikkoa. Aikuiset kalastelivat vuoron perään ja sillä aikaa pojat oleskelivat suurimman osan aikaa toisen aikuisen selässä.

Aikuisten kastustaidoissa (tai -tuurissa?) näytti olevan melko iso ero: toinen aikuisista sai saaliin hyvin nopeasti, mutta toinen sai tehdä töitä pitkäänkin ennen onnistumista. Joskus saalis oli poikasille aivan liian suuri, tällöin kalastaja söi saaliin itse. Välillä poikasille syötettiin untuvaa.

Poikaset kasvavat nopeasti ja tätä kirjoitettaessa perhe on jo lähtenyt seikkailemaan rantaruovikkoa edemmäs. Onnea matkaan, toivottavasti poikaset lähtevät lentoon asti!

Kuvauskalustona E-M1X + M.Zuiko 150-400/4.5 + 1.25x. Yleensä tämän tyyppisissä uikkukuvauksissa käytetään kelluvaa piilokojua, mutta tämä kuvasarja on kuvattu rannalta rungon takanäytöltä kalustoa vesirajassa käsivaralta roikottaen. Kaluston keveys, erinomainen sääsuojaus ja pitkä polttoväli olivat edellytyksiä kuvausten onnistumiselle.

Posted on

Untuvaa suojaksi

Silkkiuikut syövät untuvia ilmeisesti suojatakseen mahalaukkua kalojen ruodoilta. Tässä kuvasarjassa silkkiuikkuemo syöttää omia untuviaan poikaselleen.

Lähiaikoina julkaisen oman postauksen silkkiuikkupariskunnan perheonnesta.

E-M1X + MZuiko 150-400/4.5 + 1.25x (500 mm, 1/1250, f/5.6, ISO 2000)

Posted on

Hiljainen kesäkuu

Kesäkuu oli kuvaussektorilla melko hiljaista. Pohjoisessakin käväisin, mutta siellä olivat keväthässäkät jo ohitse ja keli oli helteinen. Joitain räpellyksiä sentään sain aikaiseksi.

Ja nuo nokikanan pojat ovat kyllä ihanan rumia!

E-M1X + M.Zuiko 150-400/4.5 + 1.25x ja 60/2.8 Macro.

Posted on

Pönttöhommaa

Lintukuvausta vaihteeksi alaperspektiivistä lähes pystysuoraan ylöspäin.

Kotipihan kolmessa pöntössä oli vuokralaiset: sini- ja talitintit, sekä kirjosieppo. Kirjosieppopöntössä on vielä asukit ja ruokahuoltohommat kiihkeimmillään.

Tämän kirjosieppopöntön kanssa uhkasi ottaa ohraleipä ja syy on täysin allekirjoittaneen: en tullut keväällä tsekanneeksi pöntön kiinnitysnarun kuntoa. Eräänä sateisena päivänä pönttö oli pudonnut maahan kun kirjosiepot olivat jo pesinnän aloittaneet. En tiedä, oliko pesintä siinä vaiheessa jo hautoma-, vai ruokintavaiheessa, mutta maasta pönttö löytyi kyljellään ja naaras hätäili vieressä. Ei onneksi montaa tuntia ehtinyt maassa olla, mutta tyhmä virhe kaikin puolin.

Ripustin pöntön samoille sijoille takaisin. Ihme kyllä, pariskunta ei pönttöä hylännyt, vaan ainakin nyt näyttää siltä että jälkikasvua on luvassa.

Viritin kameran (E-M1 Mark III + M.Zuiko 12-40/2.8) jalustalle puun juurelle ja seurailin ensin hetken aikaa uskalsivatko siepot jatkaa ruokintaa ylimääräisestä härvelistä huolimatta. Uskalsivat. Erityisesti tällaiset pesintäkuvaukset on syytä tehdä täysin lintujen ehdoilla.

Takanäytöltä oli kätevä tarkistaa sopiva sommittelu. Polttovälinä näissä kuvissa 40 mm. Suljinaika 1/4000, aukko f/4.5, Auto-ISO (max 6400), sarjakuvaus sähköisellä sulkimella maksiminopeudella 60 fps. Manuaalitarkennus haluttuun tasoon.

Kameraa ohjasin kännykällä turvallisen matkan päästä OI.Share-sovelluksella. Sovellus ohjaa kameraa WiFi-yhteydellä. Sovelluksesta voi valita Live View- tai Remote Shutter -toiminnot.

Live View -toiminnolla näkee etsimen kuvan ja kameran asetuksia voi säätää, myös automaattitarkennuspistettä. Tällä toiminnolla kuvatessa on tietenkin viivettä, koska kameran livekuva siirtyy kännykkään.

Remote Shutter on käytännössä lähes viiveetön, tällä kamera ainoastaan laukaistaan ja kuvat näkee kortilta myöhemmin. Erittäin kätevää.

  • Live View
  • Remote Shutter

Posted on

Telkänpojan viimeiset minuutit

Haluamme useimmiten nähdä luonnon kauniina, hienoissa väreissä ja ihmismäisittäin ihanana. Tätä samaa naivia viestiä myös luontokuvaajat useimmiten esittävät. Kuulun useimmiten itsekin tähän joukkoon.

Perusasiat unohtuvat: elämä on karua kamppailua lajin säilymisestä. Vain harva luonnossa elävä poikanen selviää sukukypsäksi asti jatkamaan omaa lajiaan.

Tässä kuvasarjassa on karulla tavalla tiivistettynä yksinäisen telkänpojan elämän viimeiset minuutit ravintoketjun osana: ensin saat nokikanalta turpiin ja sitten päädyt hauen energiaksi. Päätteeksi hauki levähti hetken ja sitten poistui saaliinsa kanssa syvemmälle sulattelemaan. Ensimmäisen ja viimeisen kuvan välillä on aikaa vain muutama minuutti.

E-M1X + M.Zuiko 150-400/4.5 + 1.25x