Silkkiuikkujen perheonnea

Toukokuun lopulla ihmettelin silkkiuikkujen myöhäistä soidinta ja parittelua. Ruovikko kasvoi pesälautan ympärilä nopeasti, joten en pystynyt seuraamaan pesinnän etenemistä tai mahdollista tuhoutumista. Hyvinhän hommassa lopulta näköjään kävi: uikkupariskunnalla oli heinäkuun alkupuoliskolla kaksi hiljattain kuoriutunutta poikasta.

Muutamana heinäkuun iltana ja hyvin varhaisena aamuna seurailin uikkuperheen touhuja mukavissa valoissa lähellä pesintäruovikkoa. Aikuiset kalastelivat vuoron perään ja sillä aikaa pojat oleskelivat suurimman osan aikaa toisen aikuisen selässä.

Aikuisten kastustaidoissa (tai -tuurissa?) näytti olevan melko iso ero: toinen aikuisista sai saaliin hyvin nopeasti, mutta toinen sai tehdä töitä pitkäänkin ennen onnistumista. Joskus saalis oli poikasille aivan liian suuri, tällöin kalastaja söi saaliin itse. Välillä poikasille syötettiin untuvaa.

Poikaset kasvavat nopeasti ja tätä kirjoitettaessa perhe on jo lähtenyt seikkailemaan rantaruovikkoa edemmäs. Onnea matkaan, toivottavasti poikaset lähtevät lentoon asti!

Kuvauskalustona E-M1X + M.Zuiko 150-400/4.5 + 1.25x. Yleensä tämän tyyppisissä uikkukuvauksissa käytetään kelluvaa piilokojua, mutta tämä kuvasarja on kuvattu rannalta rungon takanäytöltä kalustoa vesirajassa käsivaralta roikottaen. Kaluston keveys, erinomainen sääsuojaus ja pitkä polttoväli olivat edellytyksiä kuvausten onnistumiselle.

Untuvaa suojaksi

Silkkiuikut syövät untuvia ilmeisesti suojatakseen mahalaukkua kalojen ruodoilta. Tässä kuvasarjassa silkkiuikkuemo syöttää omia untuviaan poikaselleen.

Lähiaikoina julkaisen oman postauksen silkkiuikkupariskunnan perheonnesta.

E-M1X + MZuiko 150-400/4.5 + 1.25x (500 mm, 1/1250, f/5.6, ISO 2000)

Hiljainen kesäkuu

Kesäkuu oli kuvaussektorilla melko hiljaista. Pohjoisessakin käväisin, mutta siellä olivat keväthässäkät jo ohitse ja keli oli helteinen. Joitain räpellyksiä sentään sain aikaiseksi.

Ja nuo nokikanan pojat ovat kyllä ihanan rumia!

E-M1X + M.Zuiko 150-400/4.5 + 1.25x ja 60/2.8 Macro.

Telkänpojan viimeiset minuutit

Haluamme useimmiten nähdä luonnon kauniina, hienoissa väreissä ja ihmismäisittäin ihanana. Tätä samaa naivia viestiä myös luontokuvaajat useimmiten esittävät. Kuulun useimmiten itsekin tähän joukkoon.

Perusasiat unohtuvat: elämä on karua kamppailua lajin säilymisestä. Vain harva luonnossa elävä poikanen selviää sukukypsäksi asti jatkamaan omaa lajiaan.

Tässä kuvasarjassa on karulla tavalla tiivistettynä yksinäisen telkänpojan elämän viimeiset minuutit ravintoketjun osana: ensin saat nokikanalta turpiin ja sitten päädyt hauen energiaksi. Päätteeksi hauki levähti hetken ja sitten poistui saaliinsa kanssa syvemmälle sulattelemaan. Ensimmäisen ja viimeisen kuvan välillä on aikaa vain muutama minuutti.

E-M1X + M.Zuiko 150-400/4.5 + 1.25x

Toukokuun tohinoita

Nämä toukokuun kuvat on napsittu Littoistenjärvellä, Järvelän kosteikolla ja kotipihassa. Lähitienoon luontokuvailua parhaimmillaan.

Kotipihalla meinasi olla draamaa, kun kirjosieppo yritti vallata pöntön jo siihen asettuneelta sinitinttipariskunnalta. Tintit voittivat, kirjosiepoille jäi alapihan pönttö.

Linnut: E-M1X + M.Zuiko 150-400/4.5, vuokot: E-M1 Mark III + M.Zuiko 60/2.8 Macro.