YLE:n talousuutisten ankkuri Jyrki Koulumies on jäänyt eläkkeelle. Pidin kovasti Koulumiehen juontotyylistä ja nasevista kommenteista. Toivotan leppoisia eläkepäiviä, tämä katsoja jää kaipaamaan.

Taloussanomissa oli pieni juttu Koulumiehestä ja hänen mielipiteistään nykyuutisoinnista.

Ihmettelen itsekin nykyistä uutisoinnin tasoa, josta maallikkoihmisiltä kysytään mielipiteitä mitä ihmeellisimmistä asioista ja niitä esitetään uutisina.

Toinen mediaa liippaava juttu sattui silmiin Minna Lindgrenin blogista Uudesta Suomesta. Helsingin Sanomat on toki Uudelle Suomelle herkullinen kohde, mutta silti kirjoitus osuu maaliinsa.

Takavuosien nurkanvaltaaja Kari Uoti kirjoittaa uudessa kirjassaan oman käsityksensä 90-luvun pankkikriisistä ja sen syyllisistä. Muurlasta kotoisin olevat Jussi ja Kari Uoti taisivat aloittaa keinottelu-uransa muistaakseni Salon Sanomien nurkasta. Sittemmin Uotien tiet veivät tiilenpäitä lukemaan ja ainakin julkisuudessa puhutaan veljesten välirikosta.

Uotit olivat pankkikriisin näkyvimpiä hahmoja Christopher Wegeliuksen ja Ulf Sundqvistin ohella. Pankkikriisin todellisesta kulusta ja syyllisitä ei taatusti ole yhtä ainoaa totuutta, vaan kyse on hyvin subjektiivisista asioista.

Muistan hyvin, kuinka ihmisiä ja erityisesti yrityksiä kehotettiin rakentamaan lainoituksen varaan. Pankit toivat kokonaan uutena instrumenttina valuuttalainat, joiden riskeistä ei pienyrittäjillä ollut mitään käsitystä. Eikä sen kummenkin paikallispainkeillakaan, joiden päättävät elimet koostuivat maallikoista.

Holkerin hallitus ja talousmiehenä maineensa saavuttanut presidentti Koivisto seurailivat asioita ainakin näennäisesti vain sivusta.

Ennen pitkää kuplat puhkesivat, SKOP kaatui Suomen Pankin syliin ja muidenkin pankkien tappiopiikit avattiin. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että pankit sanoivat lainat irti ja maksattivat tappionsa takaajilla.

Suomen EU-jäsenyyttäkin perusteltiin kansalle nopeammalla taloudellisella nousulla lamasta.

Olin 90-luvun puolivälissä yrittäjänä ja toimistohuoneeni oli eräässä toimistohotellissa Tampereella. Samoissa tiloissa toimi silloin myös t-paitoja välittävä ja niihin painatuksia tekevä yritys, jonka hommissa oli useitakin konkurssin tehneitä pienyrittäjiä. Puheet pankkien toiminnasta olivat aika katkeria.

Sittemmin Sundqvist tuomittiinkin ja hänenkin yhteistyökumppaninaan ja asianajajanaan toimi Zacharias Sundström, joka silloin tunnettiin erityisesti verosuunnittelun asiantuntijana. Myös Sundströmin toimia tutkitaan, mutta arvatkaapa huviksenne johtaako se mihinkään.

Päämisteri Vanhanen on puhunut Espoon 550-vuotisjuhlissa espoolaisesta elämäntyylistä. Soininvaara kommentoi puhetta blogissaan ja noihin kommentteihin ei ole oikeastaan mitään lisäämistä.

Näin sitä maankäyttöä linjaillaan.

Olen tähän asti jälkikäsitellyt valokuvani Photoshop Elements 6:lla. Se on ollut harrasteljakäyttöön kohtuullisen riittävä ja sen mukana on tullut järjestely- ja indeksointityökalu Organizer. Hintaa Elementsillä on noin satasen verran. Puutteitakin on: käytännössä vain 8-bittinen kuvankäsittely, Adoben RAW-konvertterissa ei ole kaikkia ominaisuuksia käytössä ja kuvia ei voi kääntää haluttuun profiiliin, joka on ikavä ominaisuus esimerkiksi vedoksia tilattaessa.

Toisaalta Photoshopin täysversio olisi minulle aivan liian järeä ja kallis työkalu.

Jokunen viikko sitten Adobe julkaisi Lightroomistaan kakkosversion, jonka 30 päivän kokeiluversion imuroin itselleni pari viikkoa sitten. Lightroom tuntuu näppärältä ja sen perusmetkut oppii nopeasti. Mukavia ominaisuuksia ovat mm. paikalliset korjaukset, joiden avulla pystyy jopa maskailemaan.

Adoben hinnoitteua ovat monet mananneet ja minä liityn kuoroon.

Jos marssin esimerkiksi Pirkkalan Verkkokauppa.comiin, niin saan Lightroom-paketin ohjekirjasineen ja DVD-romppuineen noin 285 eurolla - paketti on valmistettu ties missä, painettu kalliille paperille ja rahdattu Suomeen. Jos taas imuroin softan suoraan Adoben verkkokaupasta, niin saan pulittaa siitä veroineen 303 euroa. Massaa ei siirry grammaakaan, vain bitit liikkuvat ja silti hinta on kalliimpi. Harmittaa moinen järjettömyys.

. . .

Tänään oli Aitolahden uuden partiokolon avajaiset, kuvat täällä.

Tiedotusvälineet ovat viime aikoina olleet pullollaan teatteria Kiinasta - taitaa siellä tosin olla jokin urheilusuorituskin mukana. Oikeastaan ihmettelin hiukan sitä, että julkisesti ihmeteltiin avajaisten pikkutytön playback-laulua tai tietokonetehoisteista ilotulitusta. Mitä muuta olisi voinut odottaa 1,4 miljardin kokoselta kansalta, joka näkee tapahtumassa lähinnä taloudellisia mahdollisuuksia?

Tärkeintä on vain se miltä asiat näyttävät.

Tuotesijoittelussakin käytetään kaikki mahdollisuudet hyödyksi - Puma sai jättipotin miesten 100 metrin olympiakullan ja maailmanennätyksen myötä. Adidas on muutoin kisojen vaatettaja ja Nike saa laajaa näkyvyyttä USA:n joukkueen myötä.

Toisenlaista näkökulmaa kaipaaville: kannattaa lukea Ylen webbisivujen Olympiakajo.

Kelloselän ja valtakunnan rajan väliseltä rataosuudelta on kesän aikana varastettu tonnikaupalla ratakiskoja. Eihän tuolla radalla ole liikennettä ollut sitten jatkosodan, mutta kun rauhasopimuksessa Suomi velvoitettiin pitämään yllä kyseistä rataosuutta. Hyvä että itänaapurilla riittää askaretta Kaukasiassa, tiedä vaikka joutuisi muutoin rintamalle suoriutumaan.

Isävainaa jutteli aikoinaan sotakaveristaan “Vilposen Kaukosta”, joka supliikkimiehenä myi silloisille saksalaisille aseveljillemme muutaman kilometrin pätkän rautatietä. Vilppi paljastui toki tuota pikaa ja Kauko passitettiin tiilenpäitä lukemaan. Samainen Kauko myi menestyksellä niksmanneille myös tusinoittain “riistalintuja”, joita saksalaiset kulinaristit vetivät hyvällä ruokahalulla poskeensa.

“Riistalinnut” olivat kaatopaikalta ammuttuja variksia.

Olin lauantain ja sunnuntain Visuaaliviestinnän instituutti VVI Oy:n lyhytkurssilla. Kurssin aiheena oli “peruspönötykset kaakkoon”, kouluttajana Studio P.S.V.:n kuvaaja Onni Kinnunen. Nuoren, taitavan  ammattikuvaajan työskentelyä oli ilo seurata niin miljöössä, studiossa kuin Photoshopinkin äärellä. Vaikka raikkaat kuvakulmat tarkoittivat lähes poikkeuksetta irvistyksiä, haara-asentoja ja keskisormia, niin silti kurssi oli hyvin hyödyllinen.

Maanantaina alkanut kesäloman jälkeinen elämä on lähtenyt yllättävän hyvin käyntiin. Työt maistuvat ja rutiinit alkavat sujua. Ensi maanantaina on seuraava ponnistus talvikauden rutiiheihin: mukulat lähtevät koulutielle.

Näin meillä.

Kaikille eivät sen sijaan työt maistu: Aamulehti kertoo nasevasti romanialaiskerjäläisten työinnosta. “Työvoiman” liikkuvuudella on varjopuolensa, mutta sitä tosiseikkaa ei tunnuta korkeimmissakaan virkamiespiireissä tunnustettavan.