Kuopiossa roskista on löytynyt paristakin paikasta ihmisten identiteettitietoja: sosiaalitoimen huostaanottotietoja sekä Saunalahden matkapuhelinasiakkaiden liittymäsopimuksia. Molemmissa tapauksissa dokumenteissa oli mukana ihmisten henkilötunnuksia. Tapaukset johtuivat ilmeisesti siitä, että dokumenttien haltija ei käsittänyt mitä kaikkea esimerkiksi vääriin käsiin joutuneella henkilötunnuksella saa aikaiseksi.

Viikonloppuna useissa medioissa oli STT:n uutinen, jossa kerrottiin Privacy Internationalin tekemän yksityisyyden suojan vertailusta 47 maan kesken. Suomen kohdalla uutisessa mainittiin epäkohdaksi mm. “Helsingin liikennelaitoksen keräämät tiedot matkustajien liikkumisesta”.

Uutisessa mainittu yksityiskohta on väärä ja se herätti mielenkiintoni alkuperäistä raporttia kohtaan.

Kyse on pääkaupunkiseudun matkakorttijärjestelmästä, jota hallinnoi YTV, ei HKL. Matkakorttijärjestelmässä jokainen kortilla tehty leimaus rekisteröidään taustajärjestelmään ja viimeisimmät tapahtumat myös itse kortille. Rekisteröintiin liitetään mukaan myös paikkatieto: tätä tarvitaan joukkoliikenteen suunnittelussa. Toisaalta rekisteröintiä tarvitaan myös kuluttajansuojan vuoksi: matkakortin haltijalle on pyydettäessä pystyttävä esittämään kortin käyttöhistoria virhetoimintojen varalta.

Tietosuojan kannalta ongelma syntyy silloin jos paikkatieto ja henkilöllisyys yhdistetään. Järjestelmää on tältä osin korjattu ja tämä mainitaan myös Privacy Internationalin raportissa. STT:n uutisessa tätä ei kerrota.

Viimeisimmässä Luonto-lehdessä oli mielenkiintoinen juttu hauesta. Yleisen käsityksen mukaan lappilaisille hauki on aina ollut vain jänkäkoira, jota ei pannuun tai kattilaan laiteta suurimmassakaan nälässä, mutta asia taitaakin olla aika lailla toisenlainen.

Entisinä aikoina hauki on ollut saamelaisille ja erätalonpojille tärkeä osa elämää: kaikki söivät, kuivasivat ja möivät haukea. Hauki oli kauppatavara, jota vietiin Saksanmaalle “myytäväksi suolattuina ja auringossa kuivattuina ikään kuin halot lavoihin ladottuina”. Näin kirjoitti Olaus Magnus Gothus vuonna 1519.

Jouko Vahtola Oulun yliopistosta “uskaltaa jopa sanoa, että Pohjois-Suomen kiinteä eli lantalainen asutus luotiin hauen avulla. 1500-luvun eräjärviluettelot kertovat, että miltei kaikki pitäjät ja talot Oulusta pohjoiseen kalastivat erämaiden ylävesillä”.

Kuivattu hauki säilyi hyvin, sillä se on käytännössä rasvatonta. Hauet kuivattiin ilman suolaa, sillä suola oli kallista ja sitä täytyi kuljettaa kaukaa. Haukea arvostettiin erityisesti metsä- ja järvisaamelaisissa kylissä, mutta tenolaisissa kylissä haukea syötiin T. I. Itkosen mukaan vain suolakalana lohen puutteessa.

Tavat alkoivat muuttua 1800-luvulla kun englantilaiset “loortit” tulivat Lappiin etsimään jaloa kalaa, muualta Euroopasta kun lohta ei enää saanut sillä teollisuus oli padonnut tai muuten pilannut joet. Kansa omaksui nopeasti herrasväen opit ja alkoivat himoita punalihaista lohta.

Vielä 1960-luvun lopulla Pelkosenniemellä pyydystettiin ja syötiin haukea, mutta uusi ylimielinen asenne liittyi ilmeisesti jälleenrakennuskauden murrokseen: vanhat tavat laitettiin uusiksi, kaiken piti olla uutta huutoa. Lisäksi lohi ei enää Kemijokeen noussut ja ihmiset unohtivat että jalokalaa sai vain muutaman viikon vuodessa eikä siitä ollut jokapäiväiseksi ruuaksi.

Poromies ja perinteentaitaja Matti merivirta Savukosken Kuoksusta kertoo:

Kalojen maku vaihtelee vesittäin. Tiedän järviä, joitten kalaa eivät syö nälkäiset ketutkaan. Monet jänkähauet maistuvat heinälle, koska elävät pienissä vesissä. Mutta Teiniöjoen punalihainen hauki on taivaallista, kun sen paistaa voissa tai tuohen sisällä nuotiossa kuten I. K. Inha muinoin.

•  •  •

Tänään kävin lähimetsässä kävelyllä: yli kuusi astetta lämmintä, lippahattu päässä. Harvemmin muina vuosina tällaisia kelejä joulukuun lopussa. Mutta näin tiaisporukan, jossa oli mukana 6 - 7 pyrstötiaista. Hauskoja seurattavia nuo “lentävät siittiöt”.

Sääennusteen mukaan vuodenvaihteen tienoilla olisi vihdoinkin tulossa selkenevää. Kyllä on jo odotettukin, pimeää on ollut kuin säkissä. Lunta ei vielä ole luvassa, mutta pikku pakkanenkin olisi jo jotakin.

Työmatkan olen kulkenut pyörällä viimeksi tasan kuukausi sitten, jolloin kyllästyin hiekoitussepelin aiheuttamiin rengasrikkohin. Tänään soittelin kahteen polkupyöräliikkeeseen ja kyselin neuvoja rengasongelmiin. Sportaxista kerrottiin, että pistosuojauksestakaan ei ole apua Tampereen sepeliin, läpi menee että heilahtaa.

Odotellaan siis lunta.

Kanervan joukkue toivottaa kaikille oikein rauhallista Joulua!

Ohessa vielä pari kuvaa Hangaslahden tienoilta eilisiltapäivältä. Tänään onkin sää jo tutun harmaa ja iltapäiväksi on luvassa taivaalta tuhnua.

Lapset koristelivat aamulla joulukuusen ja huushollissa tuoksuu sacherkakku, nam!

Tänään oli vuoden lyhin päivä. Huomenna päivä on jo kukonaskeleen pidempi ja tapaninpäivänä jo hullukin sen huomaa. Ironista kyllä, tänään oli myös kirkkain päivä moneen viikkoon. Ehdin kameran kanssa ulos jouluaskareiden keskeltä vasta iltapäivällä ja nyt vapaapäivien alkaessa sääennuste näyttää pelkkää harmautta.

Ei se mitään, joulusiivous on tehty ja kuusi kannettu sisään: tuoksuu joululle!

Metsämyyrät ovat etsiytyneet poikkeuksellisen innokkaasti mökkeihin Saariselällä. Myyrien laatutietoisuudesta kertoo se, että suosiossa ovat olleet erityisesti kelomökit.

Todellinen syy lienee myyrien runsaus sekä alkutalven leutous ja vähälumisuus: lumesta ei ole ollut myyrille suojaa, joten ihmisten rakentamat tilat alkavat kiinnostaa.

Metsämyyrät ovat rapistelleet meidänkin kodissamme Tampereella viime ja tänä syksynä erityisen ahkerasti, samasta syystä kuin nyt Saariselälläkin. Yläpohjassa on mukavan paksulti puhallusvillaa, siellä on hyvä kölliä. Ulkovaraston muoviämpärit ovat koituneet muutaman veijarin kohtaloksi, ämpäristä kun ei noin vain ylös kiivetä. Talven tullen myyrätkin hiljenevät ja poistuvat vähin äänin.

Pirkanmaalaisen yrityksen toimitusjohtaja on tuomittu korvauksiin ohjelmistopiratismista. Uutta tuomiossa on se, että yritys ei ollut tekijänoikeuksia loukkaava taho, vaan yrityksen toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja oli myös yrityksen omistaja ja siten suurin taloudellinen hyötyjä.

Saman aihepiirin uutinen tulee Venäjältä, jossa Onninen on tuomittu korvauksiin laittomien ohjelmakopioiden käytöstä. Suomalaisesta näkökulmasta uutinen on lähinnä vitsi: aivan kuin kyseinen tapaus olisi suurimpia tekijöitä Venäjän piraattimarkkinoilla.

Lämmintä ja pimeää riittää, Lapissakin rikottiin joulukuun lämpöennätyksiä. Lumesta ei ole edes lupauksia: musta joulu näyttää nyt jo varmalta. Viime jouluna juuri joulun alla tuli hiukan härmää maahan, suli tosin heti pyhien jälkeen pois.

Edellinen lumeton joulu taisi olla Tampereella vuonna 1992 ja sitä edellisen muistan Kouvolasta 70-luvun alkupuolelta kun haravoin kotitalon pihaa jouluaattona.

Tänä vuonna tällaista.

Harvemmin tv-sarjaan jää koukkuun, mutta Markku Pölösen Karjalan kunnailla on tehnyt poikkeuksen. Sarja on tuttua ja niin turvallista Pölöstä: kesän tuoksut ja äänet, hyviä ja vähän renttujakin ihmisiä, sopivasti dramatiikkaa mutta vähän ilkeyksiä. Koko perheen iltasatu.

Ennemmin tätä kuin monikansallisia älyttömyyksiä.