Taivaan tähystelyä

Sääennusteiden perusteella oli tulossa selkeä ilta, joten ajoin kaupungin valoista karkuun kohti pimeämpiä maisemia. Pirkanmaalla valosaastetta on kaikkialla, mutta Siikanevan reunasta löytyy hiukan pimeämpää.

Jatkoin testailua E-M1X ja Panasonic Leica Summilux 12/1.4 -yhdistelmällä. Nämä kuvat on valotettu täydellä aukolla ja ISO-arvolla 1600. Kolmessa ensimmäisessä valotusaikana oli 20 sekuntia.

Neljäs kuva on valotettu LiveComp-ohjelmalla, jossa runko muodostaa valotuksista koostuvan yhden raakakuvan itse. Valotusaika oli n kappaletta 15 sekunnin valotuksia, kokonaisvalotusaika vähän toista tuntia. Kamera raksutteli itsekseen, kuvaajan hommaksi jäi hörppiä teetä. Kätevää, mutta varovainen saa olla: tarkkasilmäinen huomaa viivojen päässä pienen mutkan erityisesti kuvan oikeassa reunassa. Tämä johtuu siitä, että tönäisin pimeässä vahingossa runkoa viimeisen valotuksen aikana. Virheetöntä kuvaa varten koko valotusprosessi olisi pitänyt aloittaa alusta. Manuaalisesti kuvat jälkikäteen pinoamalla virheellisen ruudun olisi voinut heittää roskiin. Tällä kertaa päätin, että mutkat kuuluvat nyt tähän kuvaan :-).

Oli synkkä ja myrskyinen yö…

Revontuliennusteet vilkkuivat loppuviikosta punaisella. Torstaina oli vielä pilvistä, mutta perjantai-iltana taivas selkeni. Lännestä saapui samaan aikaan syksyn ensimmäinen puhuri.

Olin pitkään miettinyt valovoimaisen laajakulman hommaamista Olyn nokalle. Aprikoin pitkään Olympuksen oman 17/1.2 Pron ja Panasonic Leica 12/1.4:n välillä. Hinnoissahan nuo ovat suunnilleen samalla tontilla. Asiallisen hintaisia käytettyjä on liikkeellä aika nihkeästi ja kun Top Shotissa oli uudesta Panasta hyvä tyrkky, niin päädyin siihen. Onpahan sen 5 milliä laajempi kuin Oly.

Ensimmäiset pimeätestit ovat tässä. Voin kertoa, etta tuulta oli Näsimeren rannassa ihan huolella, jalustasta oli syytä pitää kiinni valotuksen ajan. Olympuksen pikkukenno ei nyt varsinainen pimeänäkölaite ole, mutta yllättävän hyvää on jälki. Pana vinjetoi täydellä aukolla aika voimakkaasti, mutta elämä on. Panan kanssa manuaalitarkennus osoittautui helpommaksi kuin PreMF, se lipsahtaa helposti yli. Runkona E-M1X, se kestää hiukan korkeammat ISOt E-M1 Mark II:een verrattuna.

Ja kuten yleensä, nämäkin orastavat revontulikuvat valehtelevat: reposet olivat silmillä tuskin havaittavia, mutta kameran kenno näkee enemmän.

Syksy on sieniaikaa

Ruokasienet ovat tänä syksynä olleet vähissä, toinen peräkkäinen kuiva kesä tuntuu ainakin täällä Tampereen seudulla. Mutta siellä metsän pohjalla on kaikenlaista pientä kuvattavaa, kunhan malttaa konttailla ajan kanssa.

Nokian kaakkurit – osa IV

Loppukesästä ennen muuttoa kaakkurit kokoontuvat vielä syyssoitimelle. Syyssoidin ei näyttäisi olevan niinkään kisailua ja kukkoilua, vaan ennemminkin jonkunlainen sosiaalinen tapahtuma. Se keväinen testosteronipullistelu puuttuu. Syyssoidinta kestää jokusen viikon ja sen jälkeen kaakkurit häipyvät isommille ulapoille ja sieltä edelleen talvehtimisalueille.

Tämän viimeisen kuvasarjan kuvat on otettu elokuun lopulla. Sarjan viimeisessä kuvassa syyssoidin on jo päättynyt ja kaakkurit ovat lähteneet. Ensi kesään!

Red Throated Divers of Nokia – Part IV

In late summer red throated divers gather once more togethter for autumn lekking. Autumn lekking seems to be more social happening than activity full of testosterone. Autumn lekking lasts a few weeks and after that divers fly to open water and to their winter areas.

These photos are shoot in late August. In the last photo the lekking has ended and divers have left away. See you in next summer!

Nokian kaakkurit – osa III

Heinäkuun lopulla poikanen on jo miltei saman kokoinen kuin aikuiset. Se kaipaa ruokaa kasvaakseen ja emot käyvät ahkerasti kalassa. Poikanen ei vielä lennä, mutta se harjoittelee ahkerasti lentoonlähtöä ja aikuisen kaakkurin elämää. Välillä poikanen kierii ja heittää vedessä kuperkeikkaa, aivan kuin se leikkisi. Kyse lienee kuitenkin jonkunlaisesta kehonhallinnan opettelusta.

Tämän sarjan kuvat on otettu heinäkuun jälkimmäisellä puoliskolla. Kaksi päivää sarjan viimeisen kuvan jälkeen lampi oli jo tyhjä. Toivottavasti poikanen pääsi turvallisesti matkaan.

Red Throated Divers of Nokia – Part III

In the end of July the baby diver is almost as big as the adults. It needs food and the adults bring fish to the baby. The baby does not still fly, but it practices a lot.

Photos of this set are shoot in late July. Two days after the last photo was shoot, the bond was empty. Hope the baby diver got safely into the air.